Bedrock Method

Joskus meille tulee vain kurja olo. Saatamme tuntea ahdistusta, levottomuutta, turvattomuutta tai epämääräistä tunnetta siitä, että jokin on pielessä. Emme välttämättä osaa edes nimetä, mitä tunnemme tai mistä olo johtuu. Olo vain on yksinkertaisesti kurja.

Tämä kokemus voi alkaa tuntua hyvin merkitykselliseltä, ikään kuin "merkkinä" jostain. Saatamme alkaa ajatella, että jokin asia elämässämme on vialla, jotakin pahaa on tapahtumassa tai meidän pitäisi tehdä asialle jotakin. Mutta se, miltä jokin tuntuu, ei vielä kerro, mistä tunne johtuu tai mitä se tarkoittaa.

Aivomme tulkitsevat jatkuvasti kehosta tulevia viestejä aikaisempien kokemustemme ja oppimiemme mallien pohjalta. Siksi epämääräinenkin olo voi saada tutun ja monta kertaa toistuneen merkityksen ja tulkinnan. Se voi tuntua esimerkiksi merkiltä vaarasta, epäonnistumisesta tai siitä, ettei jokin ole oikein, vaikka emme tunnistaisi, miten tähän tulkintaan päädyimme.

Tähän liittyy interoseptio, eli kehon sisäisten viestien havaitseminen ja tulkinta. Se vaikuttaa siihen, miten tunnistamme ja ymmärrämme omaa oloamme. Jos näiden kokemusten tunnistaminen tai tulkitseminen on vaikeaa, saatamme pitää oloamme todisteena jostakin, mitä pelkäämme, sen sijaan että ymmärtäisimme sitä tapana, jolla kehomme ja mielemme reagoivat.

Bedrockin ensimmäisissä vaiheissa tutustumme tähän kehon ja mielen väliseen vuorovaikutukseen. Opettelemme ymmärtämään, miten oma olomme muodostuu ja miten aivomme tulkitsevat kehossa tapahtuvia asioita. Harjoittelemme myös havainnoimaan kehomme reaktioita ja tunnistamaan, miten tavallisesti suhtaudumme erilaisiin tunteisiin ja tuntemuksiin.

Tämä alkaa muodostaa perustaa todelliselle turvalle näennäisen turvan sijasta.

Kun alamme ymmärtää paremmin omaa oloamme ja siihen liittyviä reaktioitamme, voimme huomata myös jotakin muuta. Kyse ei välttämättä olekaan vain siitä, että haluamme päästä eroon ahdistuksesta tai epävarmuudesta. Joskus tietyn tunteen saavuttaminen on meille tärkeää siksi, mitä uskomme sen kertovan meistä itsestämme.

Saatamme esimerkiksi ajatella, että vastuullisen ihmisen täytyy olla varma päätöksistään. Että hyvä puoliso tuntee aina rakkautta. Tai että olemme riittäviä vasta sitten, kun olemme onnistuneet jossakin.

Silloin epävarmuus, rakkauden tunteen puuttuminen tai epäonnistuminen ei tunnukaan enää vain epämiellyttävältä kokemukselta. Se voi alkaa tuntua todisteelta siitä, että meissä itsessämme on jotakin vialla.

Bedrockissa tätä kutsutaan minäkuvan ehdollistumiseksi. Olemme voineet oppia liittämään oman arvomme, hyvyytemme tai riittävyytemme tiettyihin tunteisiin, ominaisuuksiin tai onnistumisiin.

Kun tällaiset ehdot muodostuvat meille tärkeiksi, alamme tehdä kaikkemme saavuttaaksemme niiden edellyttämän tunteen. Saatamme etsiä varmuutta, analysoida ajatuksiamme tai yrittää saada itsemme tuntemaan jotakin, mikä todistaisi meille, että olemme sellaisia ihmisiä kuin haluamme olla.

Ymmärrys-teemassa pysähdymme tarkastelemaan näitä yhteyksiä. Mitä oikeastaan tavoittelemme yrittäessämme muuttaa oloamme? Mitä pelkäämme tapahtuvan, jos emme saavutakaan haluamaamme tunnetta? Ja millaisia käsityksiä olemme oppineet liittämään itseemme?

Kun alamme tunnistaa näitä taustalla vaikuttavia uskomuksia ja toimintamalleja, voimme myös ymmärtää paremmin, miksi samoihin ajatuksiin, tunteisiin ja pelkoihin on niin helppo jäädä kiinni.

Kun alamme ymmärtää, mitä tunnetta olemme yrittäneet saavuttaa ja miksi sen saavuttaminen on tuntunut meille niin tärkeältä, tulemme yhden vaikean kysymyksen äärelle: mitä jos emme enää yrittäisikään saada tuota tunnetta?

Ajatus voi tuntua jopa mahdottomalta. Jos olemme vuosien ajan tavoitelleet varmuutta, turvallisuutta, helpotusta tai tunnetta omasta riittävyydestämme, emme välttämättä ole valmiita luopumaan siitä. Saatamme ajatella, ettemme yksinkertaisesti pysty elämään ilman sitä.

Tässä kohdassa muutos voi tuntua kaikkein vaikeimmalta.

Kun emme enää yritäkään saavuttaa tavoittelemaamme tunnetta, voimme joutua kohtaamaan jotakin, mitä olemme pitkään yrittäneet väistellä. Esiin voi nousta voimakasta ahdistusta, surua, vihaa, epätoivoa tai tunnetta siitä, ettemme kestä sitä, mitä jäljelle jää.

Ehkä olemme yrittäneet saavuttaa varmuuden, koska emme halua kohdata mahdollisuutta, että voisimme olla väärässä. Ehkä olemme tavoitelleet onnistumisen tunnetta, koska epäonnistuminen herättää meissä kokemuksen omasta riittämättömyydestämme. Silloin tavoitellun tunteen perässä juokseminen on voinut toimia myös keinona suojautua näiltä vaikeilta kokemuksilta.

Bedrockin Muutos-teemassa harjoittelemme tunnistamaan tätä kamppailua ja luopumaan tarpeesta saavuttaa tietynlainen tunne. Tuossa tunteessa ei toki ole mitään vikaa, ei siitä siksi opetella luopumaan.  Voimme edelleen kokea iloa, helpotusta, varmuutta tai juuri sitä tunnetta, jota olemme niin pitkään tavoitelleet. Saatamme kokea sitä vielä monta kertaa elämämme aikana. Mutta oleellista tässä luopumistyössä on se, että sen tunteen saavuttaminen ei enää ole päämäärä, jonka ympärille elämämme rakentuu. Kyse on siitä, että opettelemme kohtaamaan myös ne vaikeat kokemukset, joita olemme yrittäneet pitää loitolla.

Tämä muutos voi tuntua aluksi enemmän menetykseltä kuin vapautumiselta. Mutta juuri luopuminen voi kuitenkin avata mahdollisuuden rakentaa elämää, jonka perustana ei enää ole jalkojen alta pakeneva juoksuhiekka.

Bedrock tarkoittaa kallioperää. Jotakin vakaata ja kestävää, jonka varaan voi rakentaa.

Kun alamme päästää irti tavoitellusta tunteesta, eteemme voi nousta uudenlainen kysymys: mitä minä oikeastaan haluan elämältäni, jos minun ei enää tarvitse käyttää kaikkea energiaani tietynlaisen olon saavuttamiseen? Kuinka paljon olemmekaan jättäneet tekemättä, kuinka monia päätöksiä lykänneet tai kuinka paljon aikaa olemme käyttäneet oman olomme pohtimiseen ja selvittämiseen? Turvan, ymmärryksen ja muutoksen vaiheiden myötä voimme löytää uudelleen asioita, jotka ovat meille tärkeitä ja joille haluaisimme antaa enemmän tilaa elämässämme.

Kalliopohja ei siis ole uusi tunne, joka meidän pitäisi onnistua saavuttamaan. Se on perusta, joka rakentuu siitä, että voimme tehdä valintoja ja elää meille merkityksellistä elämää riippumatta siitä, millaisia ajatuksia, tunteita tai epävarmuutta kulloinkin koemme.

Bedrockin viimeisessä teemassa pysähdymme pohtimaan, millaista elämää haluamme rakentaa. Mitkä asiat ovat meille todella tärkeitä? Millaisiin asioihin haluamme käyttää aikaamme ja voimavarojamme? Entä mitä kohti haluamme kulkea, vaikka emme aina tuntisi itseämme varmoiksi, rohkeiksi tai riittäviksi? Näitä asioita emme ainoastaan pohdi, vaan harjoittelemme myös käytännössä. Opettelemme suuntaamaan omaa toimintaamme kohti meille tärkeitä asioita sen sijaan, että antaisimme kulloisenkin olomme päättää puolestamme.